määrittelen itseäni kiinnekohtiin, tähtikuvioksi, pisteiksi joiden ympärille joku kauan sitten luonnosteli hahmon. Pelkistä pisteistäni minut tunnistaisi vain joku asialle omistautunut (se ainoa joka minut voi tavoittaa): ranne, kylki, ohimo? Tikkarit, sormikkaat, sokerilusikalliset. Sidon itseni paikoilleni kenenkään näkemättä. Voinhan aina siirtää paikkaani mukanani, sekoittaa mannerlaatat ja kiertoradat.