Hankin aivastusfetissin, laihdun kauniin luisevaksi, pukeudun tummiin mukaviin vaatteisiin, hymyilen vähän enkä koskaan ikenet näkyvillä ja analysoin ihmisten käytöstä olematta osa sitä. Hetken ajan minulla on koko koulullinen ihmisiä, joita en tunne ja jotka eivät tunne minua (sekä muutamia, jotka tunnen ja joista suurimman osan toivoisin olevan jossain ihan muualla) - sitten määrä alkaa pienentyä, ensimmäisestä päivästä lähtien, kunnes pian tiedän, missä olen, ja kaikki viehätys on kadonnut.