Kahvikupit valuvat toisiinsa, seitsemän kahdeksan ja kuudetta tuntia tuijotan tehtävänantoja monisteilla, listoja kalenterin takana, tyhjinä tallennettuja tekstitiedostoja, kuudetta tuntia naputtelen numeroita ruudulla; voitan vain kerran. Annan kenen tahansa avata ja sulkea itseäni, annan kaikkien avata ja sulkea itseäni, enkä ehdi olla kuin ovi, läpyttelen auki ja kiinni ja ilmavirta puhaltaa kaikki sanat tiehensä, tuijotan ruutua ja sanoja ja numeroita ja tyhjiä tiloja ja lasken sanoja, lasken rivejä, lasken itseni sängylle ja nousen uudestaan, juon yhdeksännen kupin kahvia ja vajoan sängylle, nukun kolme tuntia yössä ja pakenen sillä minut saa kiinni kuka tahansa, auki kiinni läpy läpy, kyllä se siitä / kyllä se siitä, putoan sängylle ja nukun kolme minuuttia ja raavin itseni auki, läpyttelen onnettomana sanojani tiehensä, sanattomana annan kenen tahansa sulkea minut, kyllä se siitä. Olen staattinen ja kiinni ja ihan paikallaan, liikkumatta niin etten voi tönäistä itseäni kumoon, liikkumattomana selviytyy kaikesta, kun ei hengitä selviytyy kaikesta. (Koppakuoriaiset, hait, gekkoliskot.)