pyörryttää kunnes maailma pysähtyy. ottaisit sydämen kaupan päälle, antaisin viedä jos olisit näkökentässä, täyttämään verkkokalvoilta tilaa jonka antaisin viedä, ovet auki ja valot käytävään, yhteen nukahdan yhteen pyörryn, kivikäytävällä kasvaa palmuja on kuivaa ja autiota kun avaan suljen silmät kun avaan on sokaisevan valoisaa, suljen silmät. näppärät tytöt hukkuu valomereen ja uivat pois. päivät valottuu ensin siedettäviksi ja sitten yli, niin kuin päästäisi filmin kamerassa valottumaan, katseet sielun pohjasta valahtaa verkkokalvon läpi, kerran käytetyt käytettyihin päiviin, katseet hukkuu, päivät hukkuu---