(Osaisinpa kirjoittaa ehjästi ja kauniisti. Sanat eivät enää tule niin kuin ennen, vaan niitä täytyy keksiä - ja jollain lailla minusta on tullut se mitä ennen aina kielsin olevani, mistä tiesin eroavani vaikken tiennyt miksi. Nyt tiedän ja ihan liian läheltä. Ennen ajattelin visuaalisesti ja kuvittelin, että sitä on hankala kirjoittaa, mutta kuvat olivat rikkaita ja vaikka sanat eivät riittäneet toistamaan värejä, ne kertoivat aina oikein. Nyt ajattelen ajatuksia, jotka eivät ole lauseita, eikä niissä ole mitään mitä kuvailla.)