Minut on niin nopea jättää, teen itsestäni helpon käsiteltävän, sanon
joo ja niin ja selvä ja sitten minut voi jättää tai pitää, minut on
niin nopea jättää portaisiin ja tehtäviin ja juomaan liian makeaa
kahvia. Tekisin mitä vaan, yritän ainakin, ehkä minusta voi saada
jotain ulos, mutta kaikilla osillani ei ole naruja joista vetää ja
ohjata minut ulos sisältäni (sillä olen sekä labyrintti että
minotauros, kerännyt etsijöiden lankakeriä keskustani nurkkaan,
lähettänyt ulos voittajat: minua ei ole.) Sanon joo ja hymisen kuin
elämäni soundtrackiksi, hyräilen ja unohdan sanat portaisiin, humisen
itseni irti.
tiistai, 21. lokakuu 2008
Kommentit