6.5.2006:
Olen ollut maailman toivo, olen ollut jokainen taivaalta alas vedetty
sana, kaikki todellisuus ja kolme vanhaa uskontoa, olen ollut valoissa
ja väreissä ja juossut kolmetoista ja puoli kertaa itseäni karkuun
takaperin mustavalkoisten oravien iskiessä tahtia tähtikuvioilla, eikä
kukaan koskaan välittänyt, kukaan koskaan huomannut kukaan koskaan
kiinnostunut kukaan koskaan jaksanut, miksi joku jaksaa muita, miten
joku voi enää jaksaa sitä mihin minä kyllästyin satoja vuosia sitten,
ja miksi ei jaksanut silloin, tai miksi ei minulta? Jos katsoisit
joskus minuun, olisin jotain uutta ja sairaampaa kuin verileikit
konsanaan, minä puhallan saippuakuplat niin kovaa että ne särkyvät
ennen syntymäänsä ja nauran vanhoille sanakirjoille. Jos katsoisit
joskus minuun ja tajuaisit mitä olen ja olen ollut, et enää koskaan
viitsisi olla katsomatta, ja kaikki kasvaisi kohisten, tukahduttaisi
vanhat rikkakasvit, jotka lopulta naamioituisivat niiksi uusiksi
kukiksi, joita minä viljelen, minä joka juoksisin pitkin linnunrataa
maailma perässäni, mustien aukkojen täydellisin puutarhuri, jonka
kylkiluissa asuu jumala ja sydämessä leivonnaisia. Minuun tarttuisi
kaikki ne katseet, joita minulla on ja olisi tapana halveksua, kaikki
mitä inhoan, kaikki mistä välitän niin vähän että sattuu ruumiinosiin
joita ei ole, kaikki maailman typeryys roikkuisi minussa kuin kahle ja
siitä löytäisin nautintoni, siitä kuinka kahleet lopulta kahlitsevat
vain itsensä, sillä minulla on voimaa juosta kymmenelle eksoplaneetalle
ja takaisin ja vaikka kaikkien niiden maailmojen ääriin, joiden
luomiseen kyllästyin miljoona vuosituhatta ennen kuin muut alkoivat
hahmotella maata ja merta muovailuvahamöykyistään.
sunnuntai, 25. helmikuu 2007
Kommentit