Kahden ja puolen tunnin jälkeen livun seuraavaan kerrokseen syömään salaattia ja hymyilen kuin rakastunut kaikille vastaantulijoille. Minulla on vain yksi kulmakarva ja roikotan suussani tikkarin pahvitikkua, joka lahoaa palasiksi, palloiksi, syljen pois kunnes koko tikku mätänee irti suustani ja putoaa kirjaston lattialle. Olen rakastunut hyllyjen välissä enkä kykene vastaamaan puhelimeeni ennen kuin se menee ohi. Kun minua yritetään esittää sisältäni, sanon että näytänpäs tylsältä ja nauran liian kovaa.