Minua on paljon ja kimpoan pois kaikesta, mitä tahdon. Osun jatkuvasti objekteihin, jotka eivät kiinnosta minua. Alan epäillä, että olen liialla suodattamisella jättänyt itsenikin siivilään. Vaikka olen hienoimpia hippusia? Varisen lattialle kaadettuani suuremmat, näkyvät palaset roskiin.

Joskus tiedostaminen on äärettömän tyylitöntä, joten annan kaiken keskittyä yhteen yksinkertaiseen asiaan, jolla selitän minkä hyvänsä levottomuuden ja hermostuneisuuden. Sitten kun se on asettunut aloilleen elämääni, olen rauhoittunut. Eikä se voi lopulta olla asettumattakaan, joten olen jo nyt turvassa.