En koskaan yllä (pitäisikö päästää irti enkä koskaan saa kiinni vaikka kuinka kurottelen, vaikka kuinka olen viljaa heinää korsia ja alistun tuuleen ja kauniimpia ovat kuitenkin, kuitenkin särkyvät puut. Taivun niin lähelle pintaa kuin pystyn - äärimmilleni että yltäisin edes nilkkoihin - ja taivun kiinni lumeen, veteen, kasteeseen, eikä minusta vieläkään tule muuta kuin likaista keltaista jota ei hopeashampookaan korjaa.

Kaikki muu minussa kyllä korjaantuu. Kilpailu on absurdia ja liian monikehäistä eikä kukaan koskaan häviä koska palkintoja ei jaeta. Mutta vaikka tulisi yhdenneksitoista sadasta, voisi yhtä hyvin olla viimeinen.

...I don't want to feel like this so that makes it all your fault