tanssii kauemmas joka kerta kun luulen tavoittavani. Joka kerta kun luulen saavani kiinni, jää käteen pelkkää hattaraharsoa, kevyttä ja untuvaista ja vaaleanpunaisen makeaa niin että itkettää. Minä nukahdan portaisiin ja nukahdan uniin, valvon öitä silmät kiinni ja nukahdan aamulla uudestaan, minä nukun liukuportaissa ja keskellä ihmisiä, matikantunneilla ja metron tankoja vasten. Ja minä näen unia itsestäni sellaisena kuin jossain variaatiossa olisin ja liian usein olet unessa mukana, unessa tai kuvitelmassa, ja minut kaadetaan sokeritähtiryöppynä viinilasiin. Näkisipä joku ja kertoisi, ettei.