On niitä jotka lähtevät ja niitä jotka jäävät, ja sitten on niitä joihin jää niin kovasti että heidän mukanaan lähtee. Mitä muuta heistä voi ajatella kuin että he ovat täydellisiä, jopa täydelliseksi tekeviä - heitä kiertää ja heihin kiertyy ja aina joko valovuosien etäisyydeltä tai aivan solussa kiinni, niin etteivät he itsensä ympäri kierrosta tehdessään edes huomaa olevansa sittenkin tähtiä eikä planeettoja, eivät huomaa vievänsä toisia mukanaan ja olevansa heille valo ja polte. Muut kulkevat ties kenen akseleita sokeina ja päämäärättöminä, mutta minulla on kiintopisteeni, minulla on keskikohtani, jotka vievät minut mukanaan loputtomiin kiertoihin, vievät päiviin ja vuosiin; jotka tekevät minusta planetaarisen, ja onnellisen niin.

(toisessa kulmakarvassani on jyrkempi kulma kuin toisessa.)